Jokaisen lomakauden kynnyksellä tuhannet kaupunkilaiset lastaavat pakaasinsa autoon ja kurvaavat kohti maaseutua. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä kuin he pakenisivat jotain. Kyselyissä kaupunkilaiset perustelevat maalla lomailun hiljaisuudella, saasteettomuudella ja ylipäätään tarpeella katkaista arki.

Onko tämä siis ymmärrettävä siten, että ihmisen luoma tiivis väestökeskittymä ylikuormittaa tajuntamme? Aika ajoin joudumme hakeutumaan ympäristöön, jossa alati aistejamme pommittavat signaalit loistavat poissaolollaan ja aiemmin meitä ympäröinyt taustakohina on vaimennut. Yllättäen kaikki tuntuu paljon selkeämmältä ja helpommin tulkittavalta.
Perjantain koitettua myös minä pakkasin tavarani ja lähdin kohti rannikkoa sekä siellä sijaitsevaa rantamökkiä.
Lyhyt reissu pois arkirutiineista maistuu toki aina, mutta tällä kertaa tähtäimessä oli aivan toisenlainen rauha. Vuosikymmenien aikana maailmamme on muuttunut yhä enemmän sähköiseksi ja Leevi and the leavingsin ”Onnelliset”-kappaletta lainatakseni voinen todeta, että joka kotiin on ehditty jo hankkia tuvan täydeltä elektroniikkaa. Stereot, televisiot, mikroaaltouunit ja videonauhurit aiheuttavat kiinalaisvalmisteisine muuntajineen saastetta, jota kutsumme radiotaajuushäiriöiksi.

Kuten globaalit ilmansaasteetkin, ovat myös RF-häiriöt täyttäneet ympäristömme kauttaaltaan. Ylimääräiset elektromagneettiset purinat häiritsevät huomattavasti laitteita joiden toiminta perustuu langattomuuteen. Sähköinen saaste voi pahimmillaan estää radioaalloilla tapahtuvan kommunikoinnin kokonaan. Erityisesti häiriöt ovat havaittavissa pitkillä radioaalloilla, eli siellä, missä voimme esimerkiksi kuulla radio-ohjelmia ympäri maapalloa. Edellä mainitusta syystä on minustakin tullut radiohäiriöpakolainen. Vaikka asunkin maalla ja jotakuinkin keskellä peltoja, kantautuu ympäröivästä asutuksesta radiotaajuista taustakohinaa, joka häiritsee herkkää korvaani. Kuten ilmansaasteitakin, voi radiohäiriöitä onneksi vielä päästä pakoon.
Eristäytyminen kauas ympäröivästä asutuksesta tai muista yksittäisistä häiriölähteistä, kuten sähköverkon muuntajista luo DX-kuuntelulle aivan toisenlaiset edellytykset.

Antennirakentelu on terapeuttista

Radioerakolle on toisinaan hyvin terapeuttista rakennella tilanteeseen ja olosuhteisiin sopivat antennit itse. Olettaen, että kaikki menee putkeen, kuluu aika kuin siivillä ja virittelyn lomassa voi saada useamman tunnin keuhkojen täydeltä ulkoilmaa. Tällä kertaa valitsin antenniksi perinteisen pitkälanka-antennin, jota vedin metsään useita kymmeniä metrejä. Pitkälanka ”vetää” sitä paremmin, mitä pidemmäksi johdinta saa ulotettua. Langan päähän rakentelin sovittimen, jonka osat anastin vanhasta tietokoneen virtalähteestä (kierrätystä!) Kun sitten illan saapuessa kiinnitin juuri valmistuneen antennin vanhaan National Panasoniciin, rasahti radion kaiuttimesta korvia huumaava hiljaisuus, joka viritintä pyöräytettäessä vaihtui satojen radioasemien aikaansaamaan mekkalaan. Lukuisten asemien lomasta ehdin tunnistaa ainakin Englannin rannikolta lähettäneen Radio Carolinen sekä saksasta vanhoja musahittejä tuuttaavan Mi Amigon. Viritintä yhä pyöritellessä alkoi yön tunteina erottua myös muita pienitehoisia, ja ennestään lokista puuttuneita lyhytaaltoasemia. Mahtavaa!

Siellä minä olin, erossa kaikesta, mutta silti kaiken keskellä. Rauha ei kuitenkaan ole ikuista vaan etäämmältä kantautuva ilmalämpöpumpun ajoittainen surina muistuttaa siitä, kuinka nämä RF-saarekkeet käyvät vuosi vuodelta yhä ahtaammiksi. Ennen uudistamisen huumassa kehitettäviä langattomia IOT-himmeleitä olisikin hyvä tarkastella ympärillämme vallitsevaa sähkömagneettista saastetta ja miettiä keinoja sen vähentämiseksi.

Miten sinä voit vaikuttaa

Pahimmillaan radiotaajuushäiriöt voivat vaikuttaa kodinkoneiden ja kodin viihde-elektroniikkaan haitallisesti. Häiriöt ilmenevät usein laitteiden vikatiloina tai epänormaalina käyttäytymisenä.

Erityisesti vanhat hakkurivirtalähteet aiheuttavat RF-häiriöitä. Häiriöitä tuottavat usein myös kehnosti suojatut LED-lamput sekä niiden virtalähteet, kuten esimerkiksi jouluvalot. Erityisesti Aasiasta tuotujen sähkölaitteiden virtalähteet ovat aiheuttaneet häiriöitä.

- Varmista, että käytetty elektroniikkatuote täyttää EMC-direktiivin ja näin ollen omaa CE-merkinnän.
Noudata myös valmistajan ohjeissa esitettyjä suosituksia.

- Korjaa tai vaihda viallinen sähkölaite (myös paloturvallisuuden kannalta aiheellista)

- Kytke käyttämättömänä olevat sähkölaitteet pois päältä.

- Myös huonosti suojatut kaapelit, kuten usb-johdot ja HDMI-kaapelit voivat aiheuttaa RF-häiriöitä. Käytä vain laadukkaita.

Viikon poiminta radioaalloilta:

Radio Seaqull, Harlingen, Alankomaat - 1602kHz (Jenni Baynton)

Tämänkertainen poiminta on edellisen tapaan omanlaisensa harvinaisuus ja liittyy myös vahvasti Radio Carolinen historiaan. Harlingenin satamakaupungissa Pohjanmeren rannikolla sijaitsee Jenni Bayntoniksi ristitty radiolaiva, joka lähettää 1kW:n teholla vaihtoehtoista musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä. Radio Seaqulin ohjelmistossa blues, jazz ja americana ovat vahvasti läsnä. Myös radion juontajakaarti on hämmästyttävän monipuolinen; juonnettuja lähetyksiä onkin kuultavissa varsin tiuhaan.

Tämä valopilkku radioaalloilla on kuultavissa kevätiltoina ajoittain kohtalaisen hyvin. Satunnaisesti aseman päälle voi pyrkiä muita samalla taajuudella lähettäviä radioasemia, kuten kerran kuukaudessa Virroilta lähettävä Scandinavian Weekend Radio. Edellä mainituista sekoista huolimatta on kuuluvuutta  kelistä riippuen mahdollista hakea lähes päivittäin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan aluksen sekä itse radion historiaan osoitteessa http://radioseagull.com jossa myös radion verkkokuuntelu on mahdollista - Väkisinkin hiipii mieleen ajatus, että juuri tämänkailtaista radiotoimintaa kaipaamme enemmän!

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä, oli asema kuultavissa yöaikaan klo 21.00 eteenpäin. Parhain vastaanotto saavutettiin viikonlopun aikana kello 02.00 tienoilla mutta hyvin nopeasti myös joku muu vieraskielinen kanava pyrki häiritsemään kuuluvuutta.

Wyomingin osavaltiossa asuu karkeasti laskettuna noin 585 000 ihmistä, mikä tekee siitä asukasluvultaan yhdysvaltojen pienimmän osavaltion. Pinta-alaltaan suuren osavaltion väestötiheys on sekin varsin vaatimaton; vain noin 2,3 asukasta neliökilometrille. Vaatimattomasta koostaan huolimatta Wyomingin osavaltiossa toimii noin 200 aktiivista radioasemaa, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna yhtä radioasemaa jokaista 2 900 asukasta kohden. Osa näistä radioasemista on useisiin osavaltioihin ulottuvien mediatalojen omistuksessa mutta silmiinpistävän suuri osuus radiosta on myös yhdistysten, kirkkojen tai pienyritysten omistuksessa. Miten näin harvaan asutussa osavaltiossa voi toimia kannattavasti jopa 200 radioasemaa?

Yhdysvalloissa on aina ymmärretty radion merkitys paikallisena mediana. Osavaltion sisällä kuuluva radioasema voi itsessään muistuttaa suomalaista maakuntaradiota mutta varsinainen paikallisradio löytyykin sitten piirikuntien sisältä. Yhden piirikunnan kuuntelijoiden palveluksessa voi toimia useita eri radioita; yksi soittaa pelkkää rockia, toinen countryä. Paikalliseksi radiotoiminnaksi voidaan laskea myös kirkon viikonloppulähetykset tai vaikkapa kampusradio, joka tarjoaa kuumimmat bilehitit opiskelijoille. Kaikki nämä radiot toimivat keskenään kunnioittaen kuulijaa yksilönä. Meillä suomessa taas yksilö sulautettiin aikoinaan osaksi massaa ja samalla kuolivat paikallisradiot.



Kaikille kaikkea vai jokaiselle jotain?

Suomalaisella radiokentällä on 2000-luvulla lähestytty kuulijaa musiikki edellä, mikä kuulijatilastojen valossa onkin varsin järkevää. Suurin osa aktiivisesti radiota kuuntelevista suomalaisista ilmoittaa musiikin olevan yksi tärkeimmistä asioista radioasemaa valittaessa. Musiikkilähtöisessä ajattelumallissa on kuitenkin yksi pieni ongelma: Liian laajan kohderyhmän sekä kuulijapeiton omaava radioasema joutuu pakotetusti turvautumaan mitäänsanomattomaan musiikkivalikoimaan herättääkseen, tai oikeastaan ollakseen herättämättä sen suurempia tunteita. Suurta massaa ei voi miellyttää mutta sitä voi olla tarkoituksella ärsyttämättä; tästä syystä lähes kaikilla suurilla kotimaisilla radioasemilla soivat samat puhki kulutetut kappaleet, ”suomalaisten suosikit”.

Paikallisuus on nykypäivänä varsin huonosti käytetty voimavara. Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa paikallisuutisia joka toinen tunti vaan paikallisuuteen voi riittää myös kuulijan tieto siitä että ohjelma tulee omalta paikkakunnalta tai että esimerkiksi aseman soittamaan musiikkiin on paljon helpompi vaikuttaa kuin koko maakunnan tasolla voisi olla. Yhdysvaltain pikkukaupungeissa on myös ymmärretty kuinka suuri asukkaita yhdistävä tekijä paikallinen radioasema voikaan olla. Myös meillä Suupohjassa on jälleen mahdollisuus ajatella radion merkitys uudelleen ja tarjota kuntalaisille jotain yhteistä ja eritoten paikallista.

Viikon poiminta radioaalloilta:

Radio Caroline, Essex - 648kHz (Ross Revenge), 1368kHz (Manx Radio) (AM)

Viikon poiminnaksi valikoin aidon offshore-aseman Briteistä. Kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista, 60-90-luvulla toimineista piraattiradioasemista. Nykyisin täysin luvallisesti Pohjanmereltä, Itä-Englannin Essexin rannikolta lähettävä radioasema toimii yhä legendaariselta Ross Revenge-alukselta. Hiljattain vakituisen lähetysluvan saanut Caroline lähettää laivalta releoidun signaalinsa Suffolkin Orford Nessin lähetysasemalta 1kW teholla.

Kerran kuukaudessa asema lähettää ohjelmaa suorana Ross Revengeltä ja se on kuultavissa Orfordin lähettimen lisäksi maan luoteisosissa Manx Radion välityksellä taajuudella 1368kHz. Ohjelmasisällöt ovat uskollisia radion parhaille vuosille ja lähetyksissä kuullaankin usein The Beatlesin ja Byrdsin lisäksi Carolinen alkuperäisten tiskijukkien ääntä. Joka kuussa järjestettävän erikoisviikonlopun lisäksi Orford Nessistä lähetettävä signaali on kuultavissa viikon jokainen päivä 648kHz taajuudella. Lähetys on kuultavissa myös verkossa: http://www.radiocaroline.co.uk/

Kirjoitushetkellä asema oli kuultavissa yöaikaan klo 21-04. Aika ajoin varsin tyydyttävästi kuuluva asema joutuu DX-kuuntelijan harmiksi taistelemaan slovenialaisen Radio Murski Val-aseman kanssa joka lähettää samalla taajuudella ja vieläpä kymmenkertaisella teholla. Vuorokaudenajasta riippuen Murski Val kuitenkin feidautuu ajoittain pois, jolloin heikompi Caroline on kuultavissa.

Autolla, jalan tai vaikka vain keittiöstä olohuoneeseen. Missä ikinä liikutkin, on radio ollut läsnä jo yli yhdeksänkymmentä vuotta. Pohjoismainen radiokulttuuri on ollut varsin monivaiheinen: Se on saanut alkunsa yleisradiomonopolien raudanlujassa otteessa. Pohjoismainen ajatus radiosta oli tiukasti valtion silmien alla toimiva kansaa sivistävä äänitorvi. Sittemmin radiomme riepoteltiin merirosvoradioiden nostattamissa tyrskyissä, jotka 60-luvun kulta aikojen jälkeen johti lopulta radiomonopolien uppoamiseen ja siitä seuranneeseen paikallisradioiden aikakauteen. Tämän aikakauden jälkimainingeissa edelleen elämme.

Suomessa noiden kansainvälisiä meriä valloittaneiden, vaihtoehtoista ohjelmaa tuottavien radioasemalaivojen aikaa on kutsuttu merirosvoradioiden aikakaudeksi. Tämä kyseinen merirosvo-termi saa toiminnan kuulostamaan äkkiseltään vahvasti laittomalta vaikka alun alkaen sellaisesta ei todellakaan ollut kyse. Pohjoismaissa kaupallisen radion pioneerit lähettivät ensimmäistä kertaa sellaista musiikkia ja radio-ohjelmaa jota varsinkin nuorempi ikäpolvi kuunteli varsin mielellään, aina 70-luvulle saakka. Toiminta ei ollut mitään nappikauppaa. Parhaimmillaan kuulijapeitto nousi 300 000 – 400 000 ihmiseen, joka oli tuolloin hyvin suuri määrä. Mainostajat ja yrityssponsorit innostuivat nopeasti viikoittain tavoitetuista kuulijamääristä ja alkoivat ostaa mainosaikaa radioasemilta. Muutaman vuoden ajan ”merirosvoradiot” sekä niiden taustalla toimineet yritykset olivat Euroopassa liikevaihdoltaan merkittäviä media-alan toimijoita.

Reilu vuosikymmen ”merirosvojen” jälkeen sähköisellä viestintäkentällä kävi jälleen kova kuhina, kun 1983 perustetun paikallisradioliiton toimitusjohtaja Martti Sinerma jätti valtioneuvostolle anomukset ensimmäisten paikallisradioiden perustamisesta. Muutamia koelupia lukuun ottamatta yleisradiotaajuudet vapautettiin paikallisradiolle kuitenkin vasta vuonna 85. Samalla yleisradiolähetyksille varattu taajuuskaista nostettiin kansainvälisessä radiotaajuuskonferenssin sopimuksella aiemmasta 100Mhz:sta 108 megahertsiin. Uutta oli myös stereotekniikan mukaantulo.

Välittömästi paikallisradion vapauttamisen jälkeen saivat koelupansa mm. Radio Lakeus, Radio City, Radio Pori sekä 19 muuta paikallisradiota. Alkunsa sai myös Radio Paitapiiska Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa. Paikallisradiot viettivät makeita päiviä aina 90-luvun lamaan saakka, jolloin vyönkiristys oli edessä monilla radioasemilla. Lamasta selvinneet paikallisradiot jatkoivat toiminnan kasvattamista milleniumin tälle puolen kunnes useat uudet puolivaltakunnalliset kaupalliset radioasemat aloittavat toimintansa napaten samalla ison siivun mainosmyynneistä.

Tähän päivään mennessä paikallisradiokenttä on kokenut voimakasta tiivistymistä, kun valtaosa asemista kuuluvat suuriin konserneihin. Varsinaisia, kuuluvuudeltaan kapeita ja formaattivapaita paikallisradioasemia ei Suomesta löydy enään kovinkaan montaa. Syitä tähän on monia mutta suurin syy asemakatoon lienee mainostajien siirtyminen vahvasti kohdennettuihin radioformaatteihin, vieden näin pohjan pienimuotoiselta, kaupalliselta radiotoiminnalta.

Paikallisradion uusi tuleminen

Syventyneen hiljaiselon jälkeen on nyt havaittavissa liikehdintää, kun monet aikaisemmin lyhytaikaisilla toimiluvilla toimineet pienradioasemat ovat ilmoittaneet toimintansa vakiinnuttamisesta. Ilmiö ei sentään johdu suurten mainostajien paluusta vaan pienten yritysten kiinnostuksen heräämisestä. Monet pienyrittäjät nimittäin kokevat ”paikallis”radiomainonnankin olevan toimintansa kannalta joko liian kalliista tai suureksi paisuneiden kuuluvuusalueiden markkinapeittoa liian laajaksi yritystoiminnan kokoon nähden. Tämä taas avaa monilla suhteellisen pienilläkin paikkakunnilla mahdollisuuksia pienimuotoiselle, kaupalliselle radiotoiminnalle, joka voi helposti olla esimerkiksi yhdistyksen ylläpitämä. Toisena paikallisradiotoimintaa puoltavana argumenttina olkoon ihmisten keskuudessa herännyt globalisaatioinnostuksen hiipuminen ja huomion kiinnittäminen enenevissä määrin oman kotipaikkakunnan asioihin.

Viikon poiminta radioaalloilta:

Energy AM, Dublin  -  101.2MHz (FM), 5600kHz, 7705kHz (AM)

Viikon poiminnaksi valikoin Irlannin pääkaupungista, Dublinista lähettäneet lyhytaaltoasema Energy AM:n. Puolisattumalta sain sosiaalisen median kautta vihiä lauantaina 2.2.2019 keskipitkällä (MW) sekä lyhytaalloilla (SW)  tapahtuvasta radiolähetyksestä, joka olisi aktiivinen läpi päivän. Retrohittejä sekä muuta ohjelmaa lähettänyt, toiminnaltaan säännöllisen epäsäännöllinen radioasema oli kuunneltavissa huonoista radiokeliolosuhteista huolimatta molemmilla taajuuksilla, joskin 7705 oli merkittävästi kuuneltavampi. Tietoa aseman lähetysolosuhteista, tehosta ym. ei uteiluista huolimatta toistaiseksi ole tihkunut. Todennäköisesti aseman lähetysteho olisi ollut 1kW:n (kilowatti) tienoilla.

Radioaseman facebooksivuilla https://www.facebook.com/energyam/ asema mainostaa myös taajuutta 1395kHz, joten se lienee ajoittain kuultavissa myös sieltä. Kaikenkaikkiaan Energy AM oli mukava pilkahdus lukuisien puhelähetysten lomassa, varsinkin kun musiikkilistat koostuivat kuunteluhetkellä pääosin 50 - 70-luvun musiikista. Satunnaisten AM-lähetysten lisäksi asemalla näyttäisi olevan vakiintuneempaa ULA-toimintaa nimellä Energy FM. Jääkäämme siis odottelemaan tulevia lähetyksiä. Palaan asiaan todennäköisesti vielä myöhemmissä blogijulkaisuissa.