Autolla, jalan tai vaikka vain keittiöstä olohuoneeseen. Missä ikinä liikutkin, on radio ollut läsnä jo yli yhdeksänkymmentä vuotta. Pohjoismainen radiokulttuuri on ollut varsin monivaiheinen: Se on saanut alkunsa yleisradiomonopolien raudanlujassa otteessa. Pohjoismainen ajatus radiosta oli tiukasti valtion silmien alla toimiva kansaa sivistävä äänitorvi. Sittemmin radiomme riepoteltiin merirosvoradioiden nostattamissa tyrskyissä, jotka 60-luvun kulta aikojen jälkeen johti lopulta radiomonopolien uppoamiseen ja siitä seuranneeseen paikallisradioiden aikakauteen. Tämän aikakauden jälkimainingeissa edelleen elämme.

Suomessa noiden kansainvälisiä meriä valloittaneiden, vaihtoehtoista ohjelmaa tuottavien radioasemalaivojen aikaa on kutsuttu merirosvoradioiden aikakaudeksi. Tämä kyseinen merirosvo-termi saa toiminnan kuulostamaan äkkiseltään vahvasti laittomalta vaikka alun alkaen sellaisesta ei todellakaan ollut kyse. Pohjoismaissa kaupallisen radion pioneerit lähettivät ensimmäistä kertaa sellaista musiikkia ja radio-ohjelmaa jota varsinkin nuorempi ikäpolvi kuunteli varsin mielellään, aina 70-luvulle saakka. Toiminta ei ollut mitään nappikauppaa. Parhaimmillaan kuulijapeitto nousi 300 000 – 400 000 ihmiseen, joka oli tuolloin hyvin suuri määrä. Mainostajat ja yrityssponsorit innostuivat nopeasti viikoittain tavoitetuista kuulijamääristä ja alkoivat ostaa mainosaikaa radioasemilta. Muutaman vuoden ajan ”merirosvoradiot” sekä niiden taustalla toimineet yritykset olivat Euroopassa liikevaihdoltaan merkittäviä media-alan toimijoita.

Reilu vuosikymmen ”merirosvojen” jälkeen sähköisellä viestintäkentällä kävi jälleen kova kuhina, kun 1983 perustetun paikallisradioliiton toimitusjohtaja Martti Sinerma jätti valtioneuvostolle anomukset ensimmäisten paikallisradioiden perustamisesta. Muutamia koelupia lukuun ottamatta yleisradiotaajuudet vapautettiin paikallisradiolle kuitenkin vasta vuonna 85. Samalla yleisradiolähetyksille varattu taajuuskaista nostettiin kansainvälisessä radiotaajuuskonferenssin sopimuksella aiemmasta 100Mhz:sta 108 megahertsiin. Uutta oli myös stereotekniikan mukaantulo.

Välittömästi paikallisradion vapauttamisen jälkeen saivat koelupansa mm. Radio Lakeus, Radio City, Radio Pori sekä 19 muuta paikallisradiota. Alkunsa sai myös Radio Paitapiiska Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa. Paikallisradiot viettivät makeita päiviä aina 90-luvun lamaan saakka, jolloin vyönkiristys oli edessä monilla radioasemilla. Lamasta selvinneet paikallisradiot jatkoivat toiminnan kasvattamista milleniumin tälle puolen kunnes useat uudet puolivaltakunnalliset kaupalliset radioasemat aloittavat toimintansa napaten samalla ison siivun mainosmyynneistä.

Tähän päivään mennessä paikallisradiokenttä on kokenut voimakasta tiivistymistä, kun valtaosa asemista kuuluvat suuriin konserneihin. Varsinaisia, kuuluvuudeltaan kapeita ja formaattivapaita paikallisradioasemia ei Suomesta löydy enään kovinkaan montaa. Syitä tähän on monia mutta suurin syy asemakatoon lienee mainostajien siirtyminen vahvasti kohdennettuihin radioformaatteihin, vieden näin pohjan pienimuotoiselta, kaupalliselta radiotoiminnalta.

Paikallisradion uusi tuleminen

Syventyneen hiljaiselon jälkeen on nyt havaittavissa liikehdintää, kun monet aikaisemmin lyhytaikaisilla toimiluvilla toimineet pienradioasemat ovat ilmoittaneet toimintansa vakiinnuttamisesta. Ilmiö ei sentään johdu suurten mainostajien paluusta vaan pienten yritysten kiinnostuksen heräämisestä. Monet pienyrittäjät nimittäin kokevat ”paikallis”radiomainonnankin olevan toimintansa kannalta joko liian kalliista tai suureksi paisuneiden kuuluvuusalueiden markkinapeittoa liian laajaksi yritystoiminnan kokoon nähden. Tämä taas avaa monilla suhteellisen pienilläkin paikkakunnilla mahdollisuuksia pienimuotoiselle, kaupalliselle radiotoiminnalle, joka voi helposti olla esimerkiksi yhdistyksen ylläpitämä. Toisena paikallisradiotoimintaa puoltavana argumenttina olkoon ihmisten keskuudessa herännyt globalisaatioinnostuksen hiipuminen ja huomion kiinnittäminen enenevissä määrin oman kotipaikkakunnan asioihin.

Viikon poiminta radioaalloilta:

Energy AM, Dublin  -  101.2MHz (FM), 5600kHz, 7705kHz (AM)

Viikon poiminnaksi valikoin Irlannin pääkaupungista, Dublinista lähettäneet lyhytaaltoasema Energy AM:n. Puolisattumalta sain sosiaalisen median kautta vihiä lauantaina 2.2.2019 keskipitkällä (MW) sekä lyhytaalloilla (SW)  tapahtuvasta radiolähetyksestä, joka olisi aktiivinen läpi päivän. Retrohittejä sekä muuta ohjelmaa lähettänyt, toiminnaltaan säännöllisen epäsäännöllinen radioasema oli kuunneltavissa huonoista radiokeliolosuhteista huolimatta molemmilla taajuuksilla, joskin 7705 oli merkittävästi kuuneltavampi. Tietoa aseman lähetysolosuhteista, tehosta ym. ei uteiluista huolimatta toistaiseksi ole tihkunut. Todennäköisesti aseman lähetysteho olisi ollut 1kW:n (kilowatti) tienoilla.

Radioaseman facebooksivuilla https://www.facebook.com/energyam/ asema mainostaa myös taajuutta 1395kHz, joten se lienee ajoittain kuultavissa myös sieltä. Kaikenkaikkiaan Energy AM oli mukava pilkahdus lukuisien puhelähetysten lomassa, varsinkin kun musiikkilistat koostuivat kuunteluhetkellä pääosin 50 - 70-luvun musiikista. Satunnaisten AM-lähetysten lisäksi asemalla näyttäisi olevan vakiintuneempaa ULA-toimintaa nimellä Energy FM. Jääkäämme siis odottelemaan tulevia lähetyksiä. Palaan asiaan todennäköisesti vielä myöhemmissä blogijulkaisuissa.